Tässä kaksi alttoa, jotka aloittivat Helsingin Laulussa tammikuussa 2020. Jäimme molemmat koelauluistamme saman tien ensimmäisiin harjoituksiin ja kumpaisenkin kuorolaulu-uralla alkoi uusi vaihde. Minna siirtyi HL:ään naiskuorosta, Helsinkiin muuton myötä. Saila tuli puolestaan lähiökuorosta ja oli valmis vaativampiin harjoituksiin ja kehittymään kuorolaulajana.
Uudet tulokkaat näkevät uuden kuoronsa ainakin hetken uusin silmin. Saila ilahtui erityisesti siitä, ettei kuorolaisten tarvitse leipoa ja keittää kahvia konsertteja varten. Minna kiinnitti huomiota sekakuoron soundiin, jossa on niin syvyyttä kuin laaja-alaisuuttakin. Olimme harjoituksissa tyytyväisiä ja ilahtuneita jämptistä meiningistä. Harjoituksissa (niin livenä kuin etänä) edetään rivakasti ja asiallisen rennosti, eikä biisien välillä ehdi paljon haaveilla. Hannan johtamisote on pedagoginen, kannustava ja kunnianhimoinen.
Kun kuoro alkoi alkuvuonna 2020 suunnitella kevään konsertteja, kävi selväksi, että yhteiset asiat hoituvat sutjakasti. Ääniviskaalit opastavat käytännön asiat ja koordinoivat stemmaharjoitukset, useampia ihan vain uusia kuorolaisia varten. Vapaaehtoisjoukko huolehtii taloudenhoidon, esiintymisasuihin sopivien sukkahousujen värin valinnan ja valokuvauksen. Järjestäytymisen yksi salaisuus lienee kuoron 70 vuoden pitkässä iässä.
Opimme ja koimme ensimmäisenä kuorovuotenamme paljon uutta. Kävimme molemmat useammalla Margitin (kuoron laulunopettajan) laulutunnilla ja lauluäänemme ovat vahvistuneet ja laajentuneet. Tiedämme nyt, miltä tuntuu laulaa kirkonpenkissä seisten, ja että rintaruusu kannattaa kiinnittää lähelle olkaa, että se näkyy nuottitelineen yli. Olemme oppineet lausumaan ainakin stadin slangia ja laulusaksaa. Olemme laulaneet tohtoritutkinnon viimeisessä konsertissa. Pinnistelleet 26 uuden alttostemman opettelussa. Olemme saaneet Hannalta henkilökohtaista palautetta virtuaalikuoroäänitteistä (jestas se voikin kuumottaa etukäteen!). Ja kuten moni muu kuorolainen, tiedämme nyt mikä ero on laulaa visiirin ja maskin kanssa.
Kulunut koronavuosi on vaikeuttanut yhdessä laulamista, se on selvää. Ja onhan se vaikuttanut vähän myös uuteen kuoroon solahtamiseen. Uudessa kuorossa yhdessä laulaminen juuri näiden äänien keskellä, kaikki aistit hereillä, yhdessä tilassa, on vain jäänyt vähiin. Kolme esiintymistä syksyllä 2020 tuntuvat jälkikäteen hienoilta ja uniikeilta mahdollisuuksilta. Saapa nähdä miten käy ensimmäisissä lähitreeneissä, kun etäharjoittelussa on tottunut laulamaan oma mikki suljettuna myös muiden stemmojen hioessa yksityiskohtiaan. Keskittymällä hyvään, jaksetaan ja tehdään tätä juttua yhdessä.
Kirjaudu kuorolaisten osioon
© 2023 Helsingin Laulu
