Kuoroleiri Tallinnassa

Kulttuuriala on viime vuosina ollut kovien tuulien kohteena. Harrastajan silmin tätä ei aina huomaa. Esimerkiksi useimmissa kuoroissa varsinaisen työnsä muualla hoitavat ihmiset tapaavat toisensa viikoittain yhteisten lauluharjoitusten merkeissä. Kuorokonsertteihin harjoitellaan ympäri vuoden kesätaukoa ja pientä joululomaa lukuun ottamatta. Parhaimmassa tapauksessa kuoro järjestää vuosittain myös kuoroleirin, jossa lähes koko viikonloppu on varattu laululle. Helsingin Laulussa palattiin viime vuonna Tallinnassa järjestettyihin kuoroleireihin. Tallinna tarjoaa tunnelmalliset puitteet tiiviiseen harjoitukseen. Jos työtilanne sallii matkaan kannattaa lähteä jo hyvissä ajoin perjantaina, jolloin ehtii laskeutua arkiviikon velvollisuuksista ja nukkua hotellissa ruhtinaalliset kaksi yötä.

Tänä vuonna pääsin itse matkaan jo alkuiltapäivästä. Samalle laivalle osui onneksi yksi kuorokaveri, jonka kanssa päästiin vaihtamaan ajatuksia ja kuulumisia ja syömään yhdessä. Tallinnaan saapuessa oli sää oli ihana: 25 astetta ja aurinkoa. Kiittelin itseäni aurinkolaseista ja t-paidasta ja siitä, että olin aamulla jättänyt toppaliivin kotiin. Vaikka oltiin varattu eri hotellit – tai ehkä juuri siksi – sää vaati vielä toiset kylmät limut terassilla. Samalla katsastettiin Viru-hotellin näköala. Kyllä tätä kelpaisi kolme päivää ihastella.

Olin etukäteen fiilistellyt ajatusta siitä, että saisin leirin yhteyteen myös hieman omaa aikaa lähtemällä jo perjantaina. Suunnitelman mukaan kävin hotellin kuntosalilla ja suihkun jälkeen suuntasin alakerrassa olevaan ravintolamaailmaan. Valitsin korealaista ja sen jälkeen olikin kiva suunnata hotellille lepäämään. Yksinolo ei kaipauksestani huolimatta tuntunutkaan yhtään niin hohdokkaalta kuin olin kuvitellut. En kuunnellut sisäistä kelloani aikaisen väsymyksen suhteen ja vaikeaa se olisi ollutkin kun 22.30 havahduin sarjan katsomisen lomasta pamausten ääniin. Avasin panoraama-ikkunoiden verhot ja eteeni avautui kaunis ilotulitus keskellä pimeää taivasta. Aivan kuin siinä olisi juhlittu mennyttä kesää ja toivotettu syksy tervetulleeksi.

Kulutettuani Yle Areenan tarjontaa ja pyörittyäni riittävästi sängyssä lopulta nukahdin. En arvannut kuinka kovaa autojen jatkuva kaasuttelu hotellin ohi kuuluisi aivan korkeimmalla oleviin huoneisiin. Jälkeenpäin tajusin nauttineeni aivan liikaa kofeiinia normipäivää ajatellen. Ei ihme, ettei uni tavoittanut minua aiemmin. Aamulla heräsin kuitenkin virkeänä ja kävin nauttimassa hyvän aamiaisen. Oli mukavaa lähteä kohti vanhaa kaupunkia ja leiripaikkaa. Kuorolaisia käveli siellä täällä ja ilmassa oli odotuksen tuntua, vähän kuin jouluaattona. Tila, jossa olimme monta vuotta kuoroleireillä harjoitelleet, oli vaihtunut pienempään, mutta onneksi rakennus itsessään oli viehättävä vanha kivitalo ja muitakin tiloja oli tauoilla käytössämme.

Aamupäivä alkoi äänenhuollon harjoituksilla. Herättelimme ensin kehon lempeillä venytyksillä, sitten äänen. Ensimmäiset ääniharjoituksetkin olivat kevyitä ja lempeitä. Keskityimme tekemään ääntä tarkasti ja hiljaa. Tämä tuntui hyvältä. Meillä oli aikaa normaalia enemmän, joten saimme kuoronjohtajalta myös teoriassa selvityksen siitä mitä äänihuulissa tuolloin tapahtuu. Kaiken tämän jälkeen lähdimme työstämään uutta teosta. Stemmajako menikin niin, että 1 altoksi merkattu rivi olikin varattu osalle 2 sopraanoja ja alkuun päässä soi vaan se ylin sopraanostemma, jota olin kuunnellut. Oma stemma oli kuitenkin kaunis, mutta eri kuin vierustovereilla. Tätä pitäisi kuunnella sitten kotona yksin. Pidin teoksesta jo kotona sitä kuunnellessa. Tästä tulee hieno valmiina.

13.30 pidämme lounastauon. Tällä kertaa sekä sopraanot että altot ovat varanneet ravintolan valmiiksi ja sattumalta olemme päätyneet vielä samaan ravintolaan. Kuoronjohtaja on mukana meidän sopraanojen seurassa ja vaikka suuresta asiakasmäärästä johtuen tilauksissa kestää niin ehdimme varmuudella yhtä aikaa takaisin leiripaikalle. Jatkamme toisen uuden teoksen parissa. Stemmajako pääsee yllättämään jälleen. Nyt mennään tosi korkealle, jestas sentään. Onkohan nimeni vain vahingossa tämän rivin kohdalla? 😄 Pyrin hyödyntämään aamun harjoitusta, mutta tämä tulee kyllä vaatimaan jatkuvaa harjoitusta. Tämä teos on erilainen, erikoinen, hauska, äänekäs. Tämän äärellä tullaan viettämään paljon aikaa ja nauramaan – takuuvarmasti. 

Seuraavaksi on vuorossa ryhmätyöskentelyä. Kuorolaisilta on aiemmalla kaudella kyselty palautteita kuoron toimintaan liittyen ja niistä on koostettu kolme pääteemaa. Näin ollen meidät jaetaan luontevasti kolmeen ryhmään ja pohdimme kukin ryhmä keskenämme vastauksia ja kirjaamme ne ylös. Kuoronjohtajan johdolla vaihdamme seuraavalle pisteelle minkäs muun kuin laulun saattelemana. Näistä vastauksista etukäteen valittu työryhmä koostaa tiivistetyn version, joka toimii pohjana moniin kuoron toimintaan liittyviin kysymyksiin. Millaiset arvot meillä on? Miten me edistämme turvallista tilaa? Miten me kuvaamme Helsingin Laulua? Millaisia termejä käytämme markkinoinnissa? Yhteinen toiminta edesauttaa myös näihin teemoihin tutustumista ja sitoutumista. Ryhmätyön valmistuttua jatkamme vielä laulun merkeissä 18 saakka.

Ensimmäinen leiripäivä on saatu pakettiin ja on aika piipahtaa hotellilla suihkussa ennen yhteistä illallista. Kuoron aktiivit ovat käyttäneet aikaansa tehdäkseen useita valmisteluja ihan jo leiripaikan valinnasta lähtien – kiitos Matti ja kaikki aktiivit! Illallispaikka on viihtyisä ja pöydät on katettu kauniisti. Olemme saaneet koko kellarikerroksen käyttöömme. Yhteinen ruokailu on tosi tärkeä osa tätä leiriä. Tilaukset on tehty etukäteen, joten aikaa jää seurusteluun ja lukuisiin yhteislauluihin. Kuorolaiset ovat myös valmistelleet pienryhmäesityksiä oikein urakalla ja myös kuoronjohtaja Hanna on mukana. Ilta on onnistunut ja on aika lähteä takaisin hotellille tai vielä vähän lisää laulamaan, kukin jaksamisen mukaan.

Itse en uskonut kuitenkaan nukkuvani, joten valitsin jälkimmäisen. Uni piilotteli taas pitkälle yöhön, mutta ei tuntunut paljoakaan vaikuttavan vireystilaan. Seuraavana aamuna oltiin ajoissa paikalla. Päästiin uudelleen äänen huollon ihmeelliseen maailmaan. Monelle kuorolaiselle tuli opeista ahaa-elämyksiä, jopa todella merkittäviä. Nyt sai luvan kanssa jättää hyvästit leuan jännittämiselle ja ”suu tötteröllä” laulamiselle. Palattiin edellisen iltapäivän teoksen pariin ja osittain se oli jo muistissa. Samalla tietyt kohdat tuntuivat edelleen haastavilta. Nyt stemmakaveri onneksi löytyi myös vierestä. Ehdittiin käydä läpi eräs tutumpi teos myös ja huomata tärkeimmät kohdat, joissa virettä tulee kannatella entistä enemmän.

Leirin jälkeen annettiin pyynnöstä palautetta ja tuntui, että jokainen lähti uusilla oivalluksilla kohti syksyn kuorokautta. Paluumatkalle lähtijöitä riitti taas eri laivoihin. Klo 13 jälkeen oli jo nälkä, joten seuralaisteni kanssa päätettiin hoitaa lounas ensimmäisenä alta pois. Kuorokaverin suosituksesta päädyttiin erääseen italialaiseen ravintolaan, jossa tilaamamme risotot sulivat suuhun.

Erityisen hyvän ruoan jälkeen kävimme kuorokaverin kanssa vielä laulamassa yhden dueton karaokessa. Siitä suoraan laukut hakemaan ja suunnaksi satama. Loungen rauhallinen tunnelma tuli tarpeeseen. Sohvat täyttyivät tyytyväisistä ja kaikkensa antaneista kuorolaisista, jotka olivat vähän tavallista hiljaisempia. Yksinolo ei itselleni tuonut kaivattua tunnelmaa, mutta kuoroleiri oli onnistunut ja huippukiva, kuten aina.

Maria Kivistö (S2 / A1)