Paluumuuttajat

Helsingin Laulu on ollut toiminnassa jo 74 vuotta. Kuoron ”vanhimmat” ovat laulaneet kuorossa yli 30 vuotta. Helsingin lauluun tulee myös joka vuosi uusia laulajia. Jotkut laulajat lähtevät sapatille tai jättäytyvät kuorosta kokonaan pois. 

Moni poislähtenyt myös palaa – HL:ssä laulaa tällä hetkellä viisi ”paluumuuttajaa”. Jokaisella on oma tarinansa ja pyysimme heitä kertomaan miksi he lähtivät, mikä kuorossa on vuosien myötä muuttunut ja miksi laulajat haluavat palata takaisin? Ihan mahtavaa että tulitte takaisin!  

Johanna, sopraano 1

Tulin Helsingin Lauluun ensimmäisen kerran parikymppisenä 90-luvun alussa. Kuoro oli silloin vähän isompi. Meillä oli hyvä henki, kuorossa oli kivaa, teimme matkoja, oli illanviettoja ja sen sellaista. Harjoituksia voisi ehkä kuvata enempi lauleluksi, välillä käytettiin harjoitusaikaa mm. valokuvien katseluun. Muistan, että silloinkaan miehiä ei ollut kuorossa ihan riittävästi. 

Noin kymmenen vuotta sitten otin tauon HL:stä. Palasin tauolta (sapatiksi sitä varmaan nykyään kutsuttaisiin), mutta erosin lopulta. Kaipasin vaihtelua ja toisenlaista ohjelmistoa. Lauloin toisessa kuorossa 9 vuotta. Harkitsin kokonaan kuorolaulun lopettamista, mutta palasinkin sitten HL:ään syksyllä 2023. Paluu ei ollut ihan helppo. Kuulin kuorokaverilta, että kuorossa on meno muuttunut. Tuntui jopa vähän nololta tulla takaisin. Kyselin etukäteen onko kuorossa sopraanolle tarvetta ja sanoinkin koelaulussa, että en ole tässä henkseiltä paukutellen noin vaan palaamassa. Läpäisin koelaulun ja tuntuu siltä, että olen tullut kotipesään takaisin. Toisaalta tiesin mitä odottaa ja toisaalta tuntuu, että kylläpä kuoro on muuttunut. Meidän jutut on kyllä hyviä. Erityisesti paluussa lämmitti Matin, vanhan kuorokaverin lämmin kunnon tervetuloahalaus.  

Satu, altto 1

Palasin kuoroon itse asiassa aika rytinällä. Kaksi tuntia siitä kun minut oli taas vakinaistettu kuoron jäseneksi, minua pyydettiin kuoron varajohtajaksi ja suostuin pyyntöön. 

Lukuuunottamatta sitä, että koelaulu jännitti, kuoroon on ollut hienoa palata usean vuoden tauon jälkeen. Kuorotauon aikana muutin toiselle paikkakunnalle, opiskelin uuden tutkinnon, enkä laulanut missään kuorossa. Helsingin laulussa oli sinä aikana väkeä vaihtunut (altossa noin 1/3 on vanhaa tuttua porukkaa), kuorolla on uutta ohjelmistoa, mutta kuoron hyvä henki on säilynyt. Tauon aikana kävin kuuntelemassa kymmeniä konsertteja ja kuoroja ja huomasin, että HL:stä välittyy myös ulospäin yhteinen halu ja asenne ja laulamisen ilo jokaisesta laulajasta. Se ei minun mielestäni ole tavallista. 

Tulin kuoroon alunperin 2004 ja lauloin samanaikaisesti parissa muussakin kuorossa. Olin kuoroissa ääniviskaali ja sihteeri ja taloudenhoitaja ja nuotistonhoitaja ja ties mitä. Tykkään olla kuorossa avuksi. Mutta sitten 2015 vuoden paikkeilla altistuin homeelle ja ääneni käheytyi. Samanaikaisesti tekemistä kuoroissa alkoi olla liikaa ja halusin opiskelemaan. Nyt olen innolla takaisin. Kyllä kuorolaulu aina vetää!  

Sonia, sopraano 1

Tulin takaisin Helsingin Lauluun 2022 syksyllä. Olimme Helenan kanssa kuuntelemassa Art Goes Kapakka -tapahtumassa kuoroja ja törmäsimme siellä entiseen HL-kuorokaveriin Satuun. Satu kertoi hakevansa HL:ään takaisin ja sanoi, että hakekaa tekin. Satu tiesi, että HL:ssä on hyvä meininki ja että kuoro oli lähdössä Bratislavaan joululaulukilpailuihin. Ilmoittauduin koelauluun (Helena myös) ja olihan se pelottavaa, ei voi mitään. 

Olin HL:ssä myös 2013-2016 ja silloin alun kolmekymppisenä olin tosi aktiivinen. Olin hallituksessa taloudenhoitaja, hoidin somea ja innostuin ehkä liikaakin, mikä kostautui väsähtämisenä eikä siinä ollut oikein muuta ulospääsyä kuin kuorosta poisjääminen. Kaipasin rehellisesti sanoen myös vaihtelua. Lauloin tässä välissä neljä vuotta naiskuorossa.

On ollut ihan mahtavaa tulla takaisin ja tutut kuorolaiset toivottivat tosi lämpimästi tervetulleeksi. Kuorossa on 50-50 uutta väkeä ja samaa porukkaa kuin 10 vuotta sitten. Ja kuorossa on jotenkin  yhtenäinen ja tasa-arvoinen fiilis, yhtenäiset stemmat ja muutenkin hyvä tunnelma. Hallitus toimii hyvin kuorolaisten hyväksi. Tulinkin nyt takaisin vaan laulamaan ja aion olla avuksi kuoron toiminnassa, mutta iisisti: ilmoittauduin mukaan kuoron 75-vuotisjuhlatoimikuntaan 🙂 

Mika, tenori

Työni siirtyi vuonna 2016 Mikkeliin ja muutimme perheen kanssa sinne. Olin siihen mennessä laulanut Helsingin Laulussa vajaat 10 vuotta. Kuten nykyisin, HL:n toiminta oli silloin kunnianhimoista ja vaativaakin ja kuorolla oli yhteinen halua tehdä sillä tasolla hommia. Osallistuimme Tampereen Säveleen, äänitimme levyn ja osallistuimme kilpailuihin. Erityisesti muistan Wienin kilpailumatkan, jossa saavutimme kultamitalin – sen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan. Se oli hieno reissu. 

Harkitsin Mikkelissä asuessa kuorolaulun jatkamista, mutta työni muuttuikin reissuhommiksi, enkä olisi pystynyt sitoutumaan viikottaisiin harjoituksiin. Muutimme takaisin Helsinkiin ja hain takaisin HL:ään. Ja kyllä – ainahan koelaulu jännittää. Tosin ei ehkä samalla tavalla kun tutut ihmiset ovat kuuntelemassa. Hain takaisin, koska haluan laulaa kuorossa, joka vaatii laulajalta. Ja pääsen taas laulamaan konserteissa – sehän se kuorolaulussa on parasta.