Kohti sielunmessua - Helsingin Laulu

Kohti sielunmessua

Julkaistu: 

Kuva Requiemin nuotista, alton stemma merkitty
Kuva Requiemin nuotista, alton stemma merkitty

Kirjoittaja

Saila Poutiainen
altto

Marraskuussa 2021 keskellä joululaulujen harjoittelurupeamaa kuoronjohtajamme Hanna kertoi, että keväällä esitämme yhteistyössä ja isolla kokoonpanolla Hidasin Requiemin. Minkä? Mikä on requiem? Huolimatta nuoruuden musiikkitiedon opinnoistani minun oli googlattava varmistusta: Sielunmessu. Rukoilla muiden puolesta. Tuskamusiikki. Toivo ja valo paremmasta elämästä. Tämä selvä, kepeä kevät siis tiedossa.

Harjoitusprosessi alkoi jo loppuvuodesta, tutustuimme Hidasin musiikkiin pikkuhiljaa. Alkuvuodesta jatkoimme etästemmatreeneillä, joissa ehdimme analysoida teoksen rakennetta ja hinkata stemmoja tutuiksi. Etsimme hengityspaikat, merkkasimme äänien kestot ja kertasimme latinan lausuntaohjeet. Esitysohjeiksi nuottiin olen kirjoittanut muun muassa “pidä valot päällä”, “täyteläisesti”, “älä käännä sivua” ja “sotilaallisesti”.

Kun samassa tilassa laulaminen oli taas mahdollista, jokaisen kolmen kuoron harjoitukset jatkuivat livenä. Jos omaan harjoitukseen et päässyt, sinulla oli mahdollisuus osallistua toisen kuoron harjoituksiin. Tiukan paikan tullen harjoituksiin pystyi osallistumaan myös Facebook-livessä tai kuuntelemaan lähetystä jälkikäteen.

Sitten kesken kaiken kaikki muuttui todeksi. Menetetty rauha, menetettyjä ihmishenkiä ja painava huoli elämästä.

Viimeiset viikot olemme kaikki kolme kuoroa laulaneet jo yhdessäkin. Vieressä on nyt tuttuja kakkosalttoja ja naapurikuoroista uusia ääniä. Uusia tuttuja! Jo nyt “dies irae” jytisee, “rex tremendae majestatis” uhkaa ja “salva me” nostaa ihokarvat pystyyn. Toiveet ja toisilla rukoukset muiden puolesta ovat mielessä. Näissä harjoituksissa ilman orkesteria ja solisteja on jo hyvä tunnistaa tunteensa ja reaktionsa musiikkiin. Kun ensi viikolla pari kolme bussilastillista ihmisiä vihdoin tekee yhdessä musiikkia, uskon, että se tulee liikuttamaan meitä kaikkia. Musiikki on kuitenkin se pääasia.  

Viikon kuluttua tähän aikaan olemme konsertissa. Siellä mielessäni taka-alalla häilyy Ukrainan sota, ihmisten hätä ja huoli maailman rauhasta. Konsertissa keskityn kuitenkin ensisijassa kuuntelemaan muita ja aistimaan yleisöä. Seuraan johtajaa, sulaudun yhdeksi muiden esiintyjien kanssa, skarppaan vaikeissa kohdissa ja esitän teosta niin hyvin kuin osaan.

Yleisöllä on hetki aikaa miettiä maailmaa ja toivoa rauhaa.  

Lue myös

Torstai-illan kupla

Korona-ajan kuorolauluharrastus on ollut kyllä aikamoinen kokemus. Samassa tilassa tapahtuvaan,

Jaa artikkeli

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn